Kun makuuhuoneessa nukkuvien hengitysrytmi muuttuu, pinkaisee kissa välittömästi sängyn viereen. Aistin unen läpi, että jaahas, siinä sitä taas odotellaan, ja vaihdan asentoa viivytelläkseni vielä hetkisen lämpimässä sängyssä. Kissa istahtaa lattialle. Liikahdan lisää, ja kello soi. Lattialta kuuluu vaativa maukaisu ja pari toiveikasta kuristelua sen päälle. Vetkuttelen vielä hetken sammutettuani herätyksen. Kissa istuu uudestaan. Voin melkein kuulla syvän huokauksen. Viimein on pakko nousta. Katti venyttelee nautinnollisesti ihan kuin olisi itsekin vasta herännyt syvästä unestaan. Ja PAH!

Kaksi vihreää tappisilmää napittaa sängystä nousijaa rekisteröiden tarkasti jokaisen liikkeen. "NYT NYT NYT , ruokaa mulle! ruokaa mulle! Kuolen nälkään!!" Kävelen ulos makuuhuoneesta, katti odottelee jo olohuoneen oviaukossa toiveikkaasti. Kurvaankin vessaan. "AINA tää sama, aina tää SAMA, eikö tuo tajua, että kuooooolen nälkään??"  Kun palaan vessasta, kissa on parkannut oven suuhun lipaston kulmalle. "NO NYT NO NYT?"  Armahdan katin, kissa jaloissa pyörien twistaan keittiöön ruokakaapille. Jaahas, mitäs hyvää tänään: tonnikalaa, vai kanaa, vai tonnikalaa vai kanaa vai tonnikalaa, hmmm.. "ANNA HERKKUTIKKUJA, ANNA HERKKUTIKKUJA."  Herkkutikkuja vai? Eikä, ensin syödään ruokaa. Kun kaadan mössön purkkiin, siellä on myös pää ja kaksi korvaa, joten pari kananpalaa keikkuu keskellä katin päälakea. "Ei haittaa, nälkäkuolema oli uhkana."

Pääsen itse vihdoin livahtamaan suihkuun. Ensin asennan pesuhuoneen lattiakaivojen kannet takaisin paikoillen. Jotakuta on näköjään janottanut taas yöllä. Pesen hiuksia shampoon kirvellessä silmiä. Tiedän jo näkemättäkin, mitä jalkojen juuressa tapahtuu: kissa juo suihkuvettä. Saan silmät vihdoin auki ja niinpä niin, täytyyhän sitä ruuan päälle juoda. Katti latkii vettä silmät sikkaralla. Ilmeisesti illalla juomakuppiin vaihdettu vesi maistuu huonommalta kuin saippuainen suihkuvesi tai lattiakaivossa seisonut vesi. Asia on ikuinen mysteeri minulle ja jää luultavasti salaisuudeksi. Silti kiltisti kerran päivässä vaihdan katin kippoon tuoreen veden.

Jatkan pesua suihkussa. Sammutettuaan janonsa, Raksu kiipeää löylyn ensimmäiselle lauteelle. Jep, odottelemaan minua. Nyt ei ole enää hengen hätää, katti ei pelkää kuolevansa siihen paikkaan nälkäänsä. Kuivailen rauhassa, ja olen aikeissa siirtyä pois pesuhuoneesta. Ohitseni vilahtaa karvainen salama. Kun pääsen eteiseen asti, salama istuu yläkertaan johtavien portaiden juuressa toiveikas ilme pikkuisella naamallaan. Juu juu, tiedän, tiedän, löpisen rauhoittaakseni kissaa. Raksulle tämä on merkki, taas on odotettava.

Kosmetiikat naamaan ja hiukset kuivaksi. Kissa odottaa jälleen kalkkuna-asennossa ja pongahtaa välittömästi jaloilleen vilkaisten ylös portaisiin. Teen samoin ja tapitan kattia silmiin. Jep, molemmat tiedämme mikä on homman nimi: yläkerran parveke. Lähden kipuamaan portaita. Ylös ensimmäisenä ehtinyt kissaeläin katsoo kaipaavasti oven kahvaan. Minua hymyilyttää. Tämä on aamutoimiemme viimeinen vaihe. Kun olen valmiina lähtemään töihin, kipuan jälleen ylös ja avaan parvekkeen oven. Oven raosta vilahtaa karvakerä, joka on jo tiennyt odottaa minua. Palaamme alakertaan. "Jos tuolla ruokahuoltajalla on tänään OIKEIN huono omatunto siitä, että jään kuorsaamaan ansaitsemiani unia kenenkään niitä häiritsemättä, niin nyt saan HERKKUTIKUN." ..Keittiön kaapin ovi narahtaa.........