Kissan tultua taloon pari vuotta sitten, järjestystä rakastava huoltojoukko teki kaikenlaisia sääntöjä. Viikkojen kuluessa säännöt näyttivät pikkuhiljaa haihtuvan hiekkaan kuin kuivat kivenmurut varpaista kesällä. Vaikka kaikki oikeiksi mietityt toimintatavat pikkuhiljaa haihtuivatkin, yhdestä säännöstä talon isäntä ja emäntä olivat tiukkoja: kissa ei kuulu sänkyyn öisin. Ei kiitos karvaisille lakanoille!

Muutaman kuukauden kuluttua vihreistä taikasilmistä lumoutunut emäntä oli jo valmis unohtamaan kaikki joskus keksityt epämääräiset säännöt. Nyt kun kissa on ollut jo kaksi vuotta talon päällepäsmärinä, on talon isäntäkin luopunut monista periaatteistaan paitsi yhdestä: kissa ei kuulu edelleenkään sänkyyn öisin ja nukkumaan mennessä katti saa armotta lähdön pehmeistä pieluksista. Emäntä napisee nykyään, nukahtaisi niin mukavasti kun karvakerä lämmittäisi varpaita. "Laita villasukat varpaisiis", sanoo isäntä.

Eilen illalla käytiin taas kamppailu paikasta auringossa, Raksu kehräsi silmät sikkuralla vatsallani. Noutajan käsi oli kuitenkin julma. Keskimmäinen lapsistamme sattui oviaukkoon, oli kai juuri tullut työstään kotiin. Nuorimies ihmetteli hälyä ja sanoi: " Miks hän nyt joutuu pois teidän sängystänne, koska yleensä koisii iskän vieressä pitkin pituuttaan, kun tulen yöllä kotiin?".

Hah hah, voi sitä naurun ja vahingonilon määrää! Siihen nuupahti sekin, voittamattomalta näyttänyt sääntö. Nyt on säännöt vähissä. Rakkautta kuitenkin paljon jaossa, purrrrrr......

Kuvauspäivään numero kaksi on aikaa kaksi päivää!