Raksu_komposti-normal.jpg

Myyriä voi myöskin tähystää yläilmoista! Kompostin reuna tarjoaa mainion näköalan yli laajojen myyrämaiden!

 

Myyränmetsästys on kovaa hommaa. Välillä on onni metsällä - ja välillä ei. Tämä on käynyt valitettavan selväksi myös norjalaiselle kissapedollemme.

Myyriä pihallemme rajoittuvalla peltoalueella kyllä riittää ihan riesaksi asti. Kaikki istutukset tulevat syötyä tasapuolisesti jokaisen talon pihalta. Naapurit taputtavatkin joka kerta kannustavasti käsiään, kun raijaan kattia pihalle juoksunaruunsa. Elävä myyränpyydys on kaikkien mieleen.

Saalistus alkaa tarmokkaalla nuuskimisella. Myyränkolot haistellaan millintarkasti. Sitten tökitään etutassua koloon rytmikkäästi. Kun kissalle on käynyt selväksi, ettei tällä konstilla kolosta irtoa kuin multaa, alkaa koko homman käsittämättömin vaihe, nimittäin kyttääminen. Kissa linnoittautuu aukon suulle makuulle. Välillä pää on kolossa, välillä tassut ja välillä vain tuijotetaan koloa intensiivisesti. Raksu voi jatkaa tätä puuhaa aivan käsittämättömän kauan. Mikä pitää mielenkiinnon vireillä? Ehkä sieltä maan alta sitten kuuluu kaikenlaista rapinaa kissan korviin?

Kun katille sitten joskus harvoin käy flaxi ja leikkikaveri on tassun alla visusti, ei lopussa seisokaan kiitos. Ei niin. Siellä seisoo paha äitipuoli haravaa heilutellen ja huiskii kissan mäkeen ja myyräläisen takaisin sinne, mistä ikinä se olikin varomattomuuttaan katin kynsiin jäänyt.

Raksun huokauksen voi suorastaan kuulla. Tämä on niin tätä. Onneksi huomenna on jälleen uusi päivä ja hyvät myyräkelit.