Raksu_kevattalvi15.jpg

Kissataloudessa kevään tulon huomaa sisätiloissa ennenkuin ulkona. Kun puuvillamatot alkavat näyttää korkeanukkaisilta luxusmatoilta, tai sisään hengittäessä keuhkoihin menee enemmän karvaa kuin happea, kevät on taatusti tullut kissaperheeseen. Ainakin, jos eläin on pidempi karvaisempaa laatua.

Kyllästyin paitsi karvojen hengittämiseen, myös jatkuvaan kissan yökkäilyääneen, ja ostin viimein kauan harkinnassa olleen Furminatorin. Ymmärsin onneksi suorittaa ensimmäisen käsittelyn ulkona, kaukana nurmikon reunassa. Jäljistä olisi voinut päätellä, että paikalla oli käyty suurempikin sota. Sen verran paljon nimittäin pikkuisesta, hieman yli viisikiloisesta kissasta lähti karvaa!

Sittemmin olen tasaisin väliajoin parturoinut marisevaa kissaa, ja parhaillaan kotona asustaa melkein kesäpukuinen norjalainen metsäkissa. Nyt ei tarvitse kissaparan enää yökkiä karvapalloja, ja perhekin saa taas happea karvaisiin keuhkoihinsa.

Päivien pidetessä Raksu teki myös comebackin takapihan juoksunaruunsa. Ai sitä iloa, kun saa taas tökkiä myyränkoloja ja metsästää lentäviä ötököitä. Sisään tullessaan katti juoksee ruokakupille, nuolaisee tassut puhtaaksi ja kierähtää tyytyväisenä kerälle omaan puuhunsa. Karvakaverin tyytyväisyyttä voi melkein koskettaa.