Kuvauspäivä numero 2 completed. Yhtä väsynyt olotila kuin ensimmäisenä kuvauspäivänä. Voi vain kuvitella kuinka väsyneitä näyttelijät ovat kymmentuntisen työpäivänsä jälkeen, kun itse ei tarvitse kuin istua ja odottaa muutamia tunteja. Tänään kuvattiin veden äärellä. Vaikka päivä alkoi sateisena, saatiin iltapäivällä jo pilvipoutaa. Onneksi, muuten olisi vielä ollut ulkokuvauksissa sadekin riesana. Nyt köllöttelin rantakalliolla Raksun vieressä ja seurasin muiden uurastusta. 

Raksun osalta oli tavallaan helppo päivä. Kissa sai suurimman osan ajasta kököttää kantokopassa, ensin omassaan ja sitten leffaa varten hankitussa. Kopassa on turvallinen olotila, vaikka ympärillä häärisi kuka hyvänsä. Tänään oli paikalla useita halukkaita hellittelijöitä, mutta poika käänsi vieraille peräpäänsä ja piilotti naaman nurkkaan. Ehkä on melko ahdistavaa olla niin haluttu. Tai en tiedä, kun ei ole kokemusta :). Vähän sama vissiin näyttelijöiden kanssa. Luultavasti on epämiellyttävää, kun tuiki tuntemattomat tuijottavat kaiken aikaa. Täytyy myöntää, että välillä on vähän vaikeuksia käyttäytyä normaalisti, ja olla olevinaan kun ei koko touhu kiinnostaisi vähääkään. Oikeasti on melko hykerryttävää nähdä mitä ne tv-tutut puuhaavat ihan on live. Tulee varmaan yllätyksenä, mutta ihan sitä samaa mitä kaikki muutkin: syövät, juovat, nauravat, vitsailevat ja - odottavat. Enin aika kuvauspaikalla menee nimittäin odottamiseen.

Tänäänkin odoteltiin. Kiitos jälleen kerran jonnekin, mutta Raksu on maailman kiltein kissa. Vaikka koko iltapäivä meni kopassa torkkuessa, katti oli hiljaa kuin hiiri eikä protestoinut. Kun tultiin kotiin, kaveri kävi läpi jokaisen huoneen, söi vähän ja halusi ulos naruunsa. Kaikki siis hyvin valtakunnassa.

Kissa ja alammainen matkalla settiin.