Kiireinen kuvausviikko takana! Vapaapäivää Raksu vietti ainoastaan keskiviikkona, ja se olikin tervetullut hengähdystauko kuvauspäivien keskellä. Päivät olivat kiireisiä, jopa niin kiireisiä, ettei huoltaja jaksanut enää kuvauspäivien jälkeen päivittää edes blogia. Kovaa hommaa tuo elokuvan tekeminen! Enkä tarkoita pelkästään kissaa, vaan kaikkia rainan tekoon osallistuvia. Ihan ilmaiseksi ei kokopitkää elokuvaa saa aikaiseksi. On ollut hauska vertailla omaa toimistoduunia tuotantoryhmän työhön. Molemmissa on selkeästi sekä hyvät että huonot puolensa.

Jos viikon takainen maanantai oli Raksun osalta enemmän henkisen tuen antamista kantokopassa, niin seuraavat kolme työpäivää olivatkin sitten tositoimia. Torstain kuvauspäivä venyi pitkäksi ja siinä väsähtivät kissa sekä huoltaja. Kissa sen takia, että  koppaan-naruun-odotakytkettynä-koppaan-naruun-odotakytkettynä -kuvion toistaminen ei ole kaikkein mieluisinta edes yhteistyökykyiselle norskilleni. Onneksi ohjaaja jotekin aina ymmärsi tilanteen ja saimme Raksun kanssa päivään kaiken mahdollisen helpotuksen ennenkuin huoltajan piti alkaa murehtimaan kissan puolesta.

Oman lisänsä keitokseen antoivat myös kuvauspaikan omat kissat, joista toinen ei ollut ollenkaan onnellinen siitä, että kotipihan valtasi tuntematon kissaeläin. Kaveri kävi välillä näyttämässä hampaitaan Raksulle ja toinen sihisi sen kun ehti. Kohtauksiin tarvittiin siis myös eläinvahteja, yksi vahti talon koiria ja toinen kissoja. Loppuviimeeksi meni oikein hyvin. Mutta päivä päättyi kotiin tullessa pieluksiin, ja välittömästi.

Perjantaina aurinko päätti ilahduttaa elämäämme. Kuvaukset olivat rannalla, ja ihana kesäaamu näytti parhaat puolensa. Raksulla oli melko helppo homma, josta selviytyi kunniakkaasti ja teki juuri niinkuin pitikin ilman suurempia hälyjä. Yllättävä auringonpaiste heijastui koko kuvausporukkaan ja mieli oli korkealla! Lisäbonuksena sain itsekin olla hetken kuvassa, koska kissaa oli siten helpompi hallita. No, onneksi selin kameraan!

Perjantaista jäi erityisen hyvä fiilis koko hommasta, ja nyt jäljellä vielä huomisen tiistain kuvauspäivä. Täytyy sanoa, että niin työteliäs viikko kun onkin takana, silti tuntuu hieman haikealta erota kuvausryhmästä. Sen verran hienosti ollaan päästy porukkaan sisään. Mutta kissan puolesta olen onnellinen, Raksu ansaitsee lomaa ja paljon myyränperkeleitä takapihalta!